Osaaminen on maatilan kannattavaa pääomaa

Osaaminen on maatilan kannattavaa pääomaa

Aihe Hankkeet, Yleinen | 0
Jukka Korhonen, Hämeen ammattikorkeakoulun lehtori ja maaseutuelinkeinojen koulutuspäällikkö, sekä Meidän Uusimaaseutu –hankkeen grand old man, on seurannut maaseudun kehitystä oppilaitoksista ja neuvontaorganisaatiosta yli kolme vuosikymmentä. Vaikka ajat ovat vaihdelleet, Jukka ei ole luovuttanut ja edelleen hän näkee maaseudussa kehittymisen ja kehittämisen mahdollisuuksia. Haasteita ja mullistuksia on ollut edessä aina, mutta silti Mustialan uudet agrologiopiskelijat ovat intoa piukassa joka syksy. Se kannustaa Jukkaa ja auttaa näkemään valoa maatalousalan tulevaisuudessa.

Uudenmaan maatalous on aina ollut erilaista kuin muualla maassa, vaikka maata viljellään suunnilleen samaan tapaan. Kaupunkien läheisyys ja erityisesti pääkaupunkiseudun läheisyys tekee maaseudun pirstaleisemmaksi kuin muualla maassa. Täällä on mahdollisuuksia tehdä muutakin kuin vain maataloutta.

-Haasteena uusmaalaisessa maataloudessa on saada viljelijät kouluttautumaan ja seuraamaan aikaansa, toteaa Jukka. Tiloilta on helppoa lähteä muualle töihin ja tehdä maataloutta muiden töiden ohella. Mutta kuinka kauan jaksetaan laittaa kaikki lomat peltotöihin kahdesti vuodessa? Muiden töiden ohella viljely voi myös johtaa siihen, ettei viljelyä ehditä juuri suunnitella tai kehittää ja silloin kustannukset voivat olla tarpeettoman suuret. Viljelyä voi tehdä puolivaloilla, mutta se ei silti ole kustannustehokasta.

Opiskelumahdollisuudet ovat myös hävinneet Uudeltamaalta. Jotkut nuoret hakeutuvat opiskelemaan Viikkiin, mutta ammattikorkeakouluopintoja varten on lähdettävä Hämeeseen ja toisen asteen koulutuspaikat ovat keskittyneet keskeiselle Uudellemaalle. Ammattikorkeakoulu-tutkinnon voi suorittaa ruotsiksi Tammisaaressa, mutta toisen asteen koulutusta ruotsiksi ei nuorille ole Uudenmaan alueella. Tilan hoidon kannalta olisi hyvä opiskella lähellä tilaa, jos nuori myös osallistuu tilan pitoon. Jonkun muun alan tutkinto taas voi kannustaa panostamaan uraan maatilan ulkopuolella.

-Uudenmaan haasteet ovat tosin olleet aina olemassa, eikä pääkaupungin läheisyys ole pelkästään ongelma. Lähellä olevat asiakaskunnat olisi ainakin teoriassa helppo hyödyntää, lähiruoka on kuitenkin nyt in ja on ollut sitä jo jonkin aikaa. Mutta uusmaalaiset pellot eivät ole kovin hyvin soveltuvia laajamittaiseen erikoiskasvituotantoon. Tiloilla voi olla muutama hehtaari puutarhakasveille soveltuvaa alaa, ja sen alan hyödyntäminen voisi avata ovia lähiruokamarkkinoille. Pienviljely voi olla mahdollisuus tuotannon jatkamiseen ja erikoistumiseen, arvioi Jukka.

Pienviljelyllä Jukka Korhonen viittaa tuotantoon, joka suunnitellaan kysyntälähtöisesti. Tuotetaan sitä, mitä ostetaan siellä missä sitä ostetaan. Uudenmaan alueella tosin katseen voi kiinnittää myös pääkaupunkiseutuun ja miettiä, mitä siellä halutaan ostaa. Kuitenkin, kun tuotanto säilytetään pienessä mittakaavassa, kustannuksia voi seurata tarkasti sekä tuotantoa voi helposti muuttaa, kun ei ole mittavia koneinvestointeja tehtynä. Riskit ovat myös helpommin hallittavissa, jos ei ole tehnyt suuria investointeja lainarahalla.

90-luvulla panostettiin matkailuun ja elintarvikkeiden jalostukseen. Vuosituhannen alussa nousussa oli hevostalous ja yrittäjyys hevosten parissa. Lähiruoka on alkanut kiinnostaa viimeisen vuosikymmenen aikana ja siihen junaan kannattaisi tuottajan hypätä viimeistään nyt. Viljanviljelyn kannattavuusongelmat pitää ottaa vakavasti ja kehittää toimintaa sellaiseen suuntaan, että tulevaisuudessa tila seisoo vakaalla perustalla.