Lohko II -hankkeessa kerätään tietoa ravinteiden huuhtoutumisesta

Aihe Yleinen | 0
Lohkon ominaispiirteet huomioiva ravinnekuormitusmallinnus ja sen kehittäminen -jatkohanke (LOHKO II)

LOHKO II jatkaa LOHKO:n viitoittamalla tiellä. Hankkeessa tarkennetaan edelleen VEMALA/ICECREAM-ravinnekuormitusmallia ja uutena osiona on tullut mukaan taloustarkastelu. Tavoitteena on kuvata mahdollisimman tarkasti erityyppisten peltojen kuormitusta nykytilassa ja eri viljelyvaihtoehtojen vaikutusta kuormitukseen sekä kuormitusta vähentävien toimenpiteiden kustannusvaikutusta tiloille. Näin voidaan arvioida entistä paremmin vesistöille ja merialueille asetettujen ravinnevähennystavoitteiden toteutusmahdollisuuksia ja kustannustehokkuutta ja edistää tehokkaiden vesienhoidon toimenpiteiden käyttöä tiloilla.

Airi Kulmala, MTK:n ympäristöasiantuntija vastaa LOHKO II – hankkeen koordinoinnista, viestinnästä ja nettisivuista. Uudellamaalla Pasi Valkama Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistyksestä hoitaa veden laadun seurannan ja Lounais-Suomessa tehtävästä vastaa Pyhäjärvi instituutin Elisa Mikkilä.  Lohko II alkoi vuoden 2017 alussa ja kestää vuoden 2018 loppuun. Lohko-hankkeen ykkösvaihe toteutettiin vuosina 2015 – 16.

Viljelijät ovat jo tehneet paljon vesiensuojelun eteen

Nykyisin typpi- ja fosforilannoitteita käytetään paljon vähemmän kuin 1990-luvun alussa, eikä ravinnemäärissä ole juuri enää tiukentamisen varaa. Fosforitase on pienentynyt keskimäärin yli 90 % ja typpitase lähes 50 % 25 vuoden aikana. Taseissa on kuitenkin alueellisia ja tilakohtaisia eroja. Lannoitusta on mahdollista edelleen tarkentaa niillä tiloilla, joilla taseet ovat huomattavan ylijäämäiset. Lisäksi uusilla täsmäviljelytekniikoilla lannoitusta voidaan edelleen tarkentaa lohkon sisällä.   Tarkalla ravinteiden käytöllä vähennetään sekä vesistöjen kuormitusriskiä että säästetään lannoitekustannuksissa. 

Edeltävässä LOHKO-hankkeessa kaikille hankkeen kohdealueiden viljelijöille laskettiin lohkokohtaiset arviot eroosio- ja ravinnekuormitusriskistä eri muokkaustapoja (mm. kevennetty muokkaus, kyntö, suorakylvö) käytettäessä ja kasveja (mm. kevät- ja syysvilja, nurmi) viljeltäessä.  Lohkokartoille on piirretty mm. eri eroosioriskin alueet. Näin viljelijän on helppo hahmottaa, missä kohtaa lohkoa eroosioriski on suurin ja kohdentaa mahdolliset eroosiota estävät toimenpiteet juuri sinne, jos ei halua toteuttaa toimenpidettä koko lohkolla. Jos esimerkiksi lohkolla on hyvin kalteva kohta, joka on kuitenkin kaukana vesistöstä, eroosioaineksen kulkeutumisen riski vesistöön asti on pieni verrattuna siihen, että kalteva kohta alkaa suoraan vesistön rannalta.  Vesiensuojelutoimenpiteet ovat monesti hyvin tila- ja lohkokohtaisia. Viljelijän omien lohkojen tuntemus ja tilalla käytettävissä olevat tekniikat ja muut toimenpidemahdollisuudet ovat tärkeässä asemassa huuhtoutumien vähentämisessä. Hankkeessa tuotetun tiedon tavoitteena on antaa viljelijälle työkaluja viljelyteknisten päätösten ja arviointien tueksi.

Taloustarkastelu oli viljelijöiden toive jo ensimmäisen hankkeen aikana. Viljelijöiden talous on niin tiukalla, että tiloilla tarvitaan säästöpaikkoja, eikä ylimääräisiä kustannuksia saisi kertyä. Taloustarkastelu voi olla hyvin yksinkertaista. Kun viljelijä saa tietää, mikä on esimerkiksi typen huuhtoutumisriski (kg/ha -> kg/tila) ja muuttaa tämän ”lannoitesäkeiksi”, konkretisoituu, kuinka paljon voi säästää, jos saa vähennettyä ravinteiden huuhtoutumista. LOHKO II:ssa taloustarkastelua tehdään kuitenkin huomattavasti tarkemmin. Hankkeessa lasketaan toimenpiteiden tuotto- ja kustannusvaikutukset ja tehdään kasvikohtaiset kannattavuuslaskelmat.

Pitkäjänteisyyttä seurantaan

Monet maatalouden vesiensuojelutoimenpiteiden vaikutukset näkyvät hitaasti. Esimerkiksi liian korkeaksi nousseen maan P-pitoisuuden lasku on hidasta vaikka lohkolla ei käytettäisi lainkaan lannoitteita. LOHKO:ssa kokeiltiin rakennekalkkia vesiensuojelutoimenpiteenä. Ensin näytti siltä, että toimenpiteellä ei ole havaittavissa olevaa vaikutusta, mutta viimeiset mittaukset antoivat viitteitä, että mitattavia vaikutuksia saattaa sittenkin olla. Onneksi seurantaa voidaan jatkaa LOHKO II:ssa ja saadaan varmuutta tulokseen. Lyhytjänteisyys ei sovellu luonnon prosessien kuvaamiseen, luonnossa vaikutuksia täytyy seurata pitkän ajan kuluessa.

Hankkeessa kehitetään mittaus- ja mallinnusmenetelmiä .  Mittauspuolen esimerkki on salaojaveden laadun ja määrän jatkuvatoiminen mittaaminen.   Mallinnuksessa yhtenä uutena tarkentamiskohteena on lannoitustason entistä tarkempi huomioon ottaminen. Malleja on kehitetty pitkälti tutkimuslaitosten koeruututulosten avulla. Koealueita on kuitenkin vain harvoissa paikoissa.  Ongelmia aiheutuu, kun koeruututietojen pohjalta tehtyjä malleja yritetään soveltaa olosuhteisiin, jotka ovat täysin poikkeavia. On tärkeää, että mittausdataamallien käyttöön saadaan hyvin erilaisilta alueilta ja tilanteista. Näin mallit antavat mahdollisimman oikean kokonaiskuvan maatalouden aiheuttamasta vesistökuormituksesta.

Hankkeessa kerättyä tietoa eroosiosta ja ravinnekuormituksesta sekä mallinnusten laskennallisia tuloksia voidaan käyttää myös vesienhoitosuunnitelmissa taustatietoina. Suunnitelmat vastaavat silloin paremmin todellisuutta. Toimenpiteitä tehdään siellä, missä ne ovat tarpeen eikä varmuuden vuoksi. Selkä tieto toimenpiteen hyödyllisyydestä motivoi viljelijää sen toteuttamiseen.

Fakta:
Lohko II eli Lohkon ominaispiirteet huomioiva ravinnekuormitusmallinnus ja sen kehittäminen -jatkohanke kuuluu hallituksen kärkihankkeisiin ja saa rahoituksensa sekä kärkihankerahoituksena että hankkeeseen osallistuvilta yhteistyötahoilta.
Hallituksen kärkihankkeet:

Kärkihanke 3: Kiertotalouden läpimurto ja puhtaat ratkaisut käyttöön
Tavoitteena on hyödyntää kiertotalouden ja puhtaiden ratkaisujen kasvavia mahdollisuuksia. Itämeren hyvän ekologisen tilan edistämiseksi toimitaan yhteistyössä kotimaisten ja kansainvälisten toimijoiden kanssa. Vesistöihin huuhtoutuvien ravinteiden ja humuksen määrää vähennetään ja lisätään maatalouden ravinne- ja energiaomavaraisuutta. Kiertotalouden ja cleantechin liiketoiminta ja vienti kasvavat ja syntyy uusia työpaikkoja.

Toimenpide 2: Lisätään ravinteiden kierrätystä ja tehostetaan toimia Itämeren ja vesien suojelemiseksi
Uudellamaalla Vilkku- ja UusiRaha-hankkeet työskentelevät myös maan kasvukunnon sekä ravinteiden tehokkaan hyödyntämisen kysymysten parissa. Nämä hankkeet saavat rahoituksensa maaseutuohjelmasta. Hankkeissa on järjestetty pellonpiennartapaamisia sekä luentoja maan muokkauksesta sekä kerääjäkasvien tarjoamista mahdollisuuksista viljelyn tehostamiseksi. LOHKO II saa rahoituksen YM:n hallinnoimasta ”vesien- ja merenhoidon toimeenpanoa edistävät hallituksen kärkihankkeet”