Mitä hyötyä on ollut maaseutuohjelmasta 2007-2013?

Kirjoittaja Hankkeet, Yleinen, Yritys

Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman aluetalous- ja työllisyysvaikutusten analysointi ja arviointi on ollut useiden tutkijoiden työkenttänä viime vuosina. Tavoitteena on ollut mitata tukien vaikuttavuutta vuosina 2007-2013 toteutetulla ohjelmakaudella. Tuloksia näistä tutkimuksista esiteltiin 29.8.2019 Säätytalolla Helsingissä. 

Hilkka Vihinen ja Toivo Muilu ovat tutkineet Manner-Suomen maaseutuohjelman vaikutuksia aluetalouden ja yrittäjyyden näkökulmasta tukijärjestelmän tuloksia mittaamalla ja analysoimalla. Suomessa ei aiemmin ole tehty vastaavaa vaikuttavuustutkimusta, joten tämä tutkimus on myös uraauurtava ja antaa valmiuksia pian päättyvän ohjelmakauden vaikutusten arviointiin sekä uuden ohjelman (2021-2027) suunnitteluun ja arviointityökalujen kehittämiseen.

Miten asemoida maaseutu?

Maaseutuyritysten merkitys on säilynyt, vaikka viljelijöiden osuus on vähentynyt 47% 50-luvulta. Maaseudun yrittäjyys on usein erilaista kuin se aiemmin on ollut, mutta silti mielikuva maatalousvaltaisesta yrittäjyydestä on ennallaan. Lukumääräisesti 30-40% kaikista yrityksista sijaitsee maaseudulla, mutta koska ne ovat pk-yrityksiä, niiden painoarvo julkisessa keskustelussa on väheisempi kuin suuryritysten.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että maaseudun yrittäjyys on pitkäjänteistä ja kestää kauemmin kuin kaupunkialueilla syntyvä yrittäjyys. Starttirahalla aloitettu yrittäjyys jatkuu elinvoimaisena useammin maaseudulla kuin kaupungissa.

Maaseudun luokittelu

Kaupungille tai sen paremmin maaseudulle ei ole yhtä kaikkien käyttämää määritelmää. Määrittelytapoja on useita: tilastollinen kuntaryhmittely (tilastoinnin perusta) tai maaseututyypit: kaupunki – kaupunkien läheinen maaseutu – ydinmaaseutu – harvaan asuttu maaseutu. Uusin määrittelytapa on vuodelta 2014: Paikkatietopohjainen luokittelu, jossa jaottelu tehdään 250kmx250km kokoisten alueiden avulla.

Kansainvälisiä luokituksia on myös useita: Kaupungistumisaste (Eurostat) ja Kaupunki-maaseutuluokka (OECD). Näiden luokitusten perusteella Suomesta näkyy vain Uusimaa kaupunkialueena. Näiden määritelmien vertailu ja arviointi on tärkeä osa tutkimusasetelman tai kehittämistyön määrittelyssä, sillä ne määrittelevät sitä, miten politiikkaohjelmia toteutetaan, mitä toimenpiteitä on käytettävissä sekä sitä, miten kerättävät tiedot ovat vertailukelpoisia keskenään. Yhteisten määritelmien puute on haaste sekä kehittämiselle että tutkimukselle.

Määritelmien käyttö vaikuttaa resurssien jakoon, mitä politiikkaohjelmia toteutetaan, siksi määrittely erittäin tärkeää. Suomi on määritellyt maaseutumaisen alansa pienemmäksi kuin se olisi EU:n käyttämien kriteerien mukaan tarpeellista, mutta tämä on tehty, jotta aluekehittämisessä on saatu myös muita rahoitusinstrumentteja käyttöön (esim. aluekehittämisrahastojen hyödyntäminen kaupunkalueilla).

Monipaikkainen asuminen – maaseudun mahdollisuus?

Väkiluku tilastot osoittavat, että vuoden aikana kausiväeston osuus voi olla 2,5 kertaa enemmän kuin alueen normaali väestömäärä. Tämä vaikuttaa huomattavan myönteisesti palveluihin ja paikalliseen yrittäjyyteen. Siksi monipaikkaisuuden huomiointi on tärkeää, vaikka sen merkityksen arviointi on vielä vaikeaa.

Monipaikkaisuutta tukeva toimi on ollut esimerkiksi kuituverkkojen rakentaminen, sillä ne mahdollistavat etätyön maaseudulta kaupunkiin. Elinvoimaisen maaseudun kulmakivi on myös infra, joka mahdollistaa yritystoiminnan pyörittämisen maaseudulla. Paikalliset yritykset myös hyötyvät kesäasukkaista, jotka hyödyntävät erilaisia palveluja autohuollosta kampaamoon. Lue lisää kuinka kuituverkko on yritystoiminnan elinehto Länsi-Uudellamaalla tästä linkistä ».

Johtopäätökset

Suomi on maaseutumainen maa kansainvälisessä vertailuissa, asia, jota ei voi muuttaa, mutta sen sijaan pitäisi miettiä, miten asiaa voi hyödyntää elinkeinojen kehittämisessä. Maatalous on merkittävässä roolissa, vaikka sen voimakkuus vaihtelee. Maaseutua ei voi määritellä vain homogeeniseksi alueeksi, joka sijaitsee kaupunkialueiden ulkopuolella.

Paikkaperustainen aluekehittäminen on tarpeen monimuotoisuuden esiin tuomiseksi. Monipaikkaisuus ja kausiväestö ovat erityispiirteitä ja samalla vahvuuksia, joita pitää nostaa esiin. Monipaikkaisuuden edistäminen edellyttää, että alueen infra ja palvelut mahdollistavat työnteon ja asumisen alueella. Laajakaistainvestoinnit ovat hyvä esimerkki siitä, miten maaseudun saavutettavuus on parantunut. Myös yritystoiminta tarvitsee vahvat ja toimivat yhteydet pysyäkseen alueella.

Yritysrahoituksen vaikuttavuuden arviointi 2007-2013

Tukien tavoitteena on tasapainottaa alueellisia eroja, parantaa alueen elinvoimaa ja maalla asumisen sekä yrittämisen mahdollisuuksia. Olli Lehtonen on tutkinut miten tuet ovat vaikuttaneet tuettujen yritysten kehitykseen ja että ovatko ne menestyneet paremmin kuin tukea saamattomat yritykset?

Politiikkavaikutusta arvioitiin kaltaistamismenetelmän avulla eli tukea saaneita yrityksiä verrattiin mahdollisimman samanlaisiin yrityksiin, jotka eivät olleet saaneet tukea. Yritysten valikointimenetelmä on kuitenkin myös haaste luotettavuudelle eli kuinka hyvin yritykset vastasivat toisiaan todellisuudessa. Tutkimusta varten tilastoaineistot hankittiin Verohallinnosta, Yritysrekisteristä ja yritysrahoituksen tilastoista. Taustatietojen kattavuus näyttää todellista kuvaa tutkittujen yritysten tilasta tutkimusajanjakson aikana. Tämän tutkimuksen perusteella on mahdollista kehittää vielä parempia laskentatapoja nyt päättymässä olevan kauden arviointiin.

Tuen avulla yritysten kasvu oli voimakkaampaa kuin yrityksissä, jotka eivät olleet saaneet tukea. 66% yritystuista kohdentui kasvuyrityksiin ja 30% taantuviin yrityksiin. Yrityksen kasvu oli voimakkainta ensimmäisenä vuonna tuen saannin jälkeen, jolloin se oli jopa puolet voimakkaampaa kuin toisen vuoden kasvu. Tuista aiheutuvat hyvät vaikutukset kertaantuvat aluetalouksissa. Tutkimus osoitti, että yritysrahoitus tuotti kasvua myös alueilla, jotka yleisesti taantuivat. Kerrannaisvaikutus oli alueellisesti 1,5 eli yhtä yritysrahoituksen kautta syntynyttä työpaikkaa kohden syntyi myös 0,5 työpaikkaa aluetalouteen.

Yritysrahoitus on vaikuttava politiikan väline, vaikka työpaikkavaikutukset ovat pienemmät kuin subjektiiviset arviot ovat antaneet ymmärtää. Länsi-Suomessa myönteiset vaikutukset ovat suuremmat kuin idässä. Kehittämistuet eivät kanavoineet kasvua kuten yritys- ja käynnistämistuet. Rahoitusinstrumentteja on kehitettävä nykyistäkin tehokkaampaan suuntaan. Yritysanalyysien teossa pitäisi mahdollisuuksien rajoissa hyödyntää koneoppimista, jotta menestyvät yritykset voitaisiin paremmin tunnistaa.

Maatalouden investointien rooli maaseudulla

Luonnonvarakeskuksen tutkija Olli Niskanen on analysoinut maatalouden investointien merkitystä.
Tilojen väheneminen ei ole aiheuttanut vastaavaa radikaalia yrittäjätulon pudotusta, mutta työpaikat ovat kuitenkin vähentyneet.
Rakennekehityksen edistäminen on kilpailukyvyn vahvistamista. Suomalainen maatalous on pirstaleisempi kuin esimerkiksi muissa pohjoismaissa, tilakoko on pienempi ja kustannukset suuremmat. Maatalouden investoinnit vaikuttavat kuitenkin aluetalouteen ja elintarviketjuun, jossa työskentelee 13% työllisistä.

Alkutuotannon investoinnit ovat 1.1mrd euroa eli 2,2% kansantalouden investoinneista. 11% maatiloista on kehittänyt toimintaansa investointien avulla ja 75% näistä investoinneista on kohdistunut tuotannon kehittämiseen, neljännes on perusparannusta, salaojia ym ei tuotannollisia investointeja. Eläintilatalouden rakennekehitys on pakottanut erityisesti sikatilat suuriin investointeihin, siipikarjatilojen investoinnit taas perustuvat kysynnän kasvuun.

Tuetut investoinnit on tehty tiloilla, joilla on jo muutenkin muita tiloja paremmat myyntitulot ja tuet ovat edelleen eriyttäneet tulokehitystä. Investointitukia hyödyntäneillä tiloilla maataloustukien osuus liikevaihdosta oli myös pienempi kuin ei-investoineilla tiloilla.

Investoineet tilat (11%) ovat maksaneet 35% maatalouden palkkatyöstä. Suurin osa maatiloista työllistää vain yrittäjän.
Rakennekehitys on edellytys toiminnan jatkumiselle. Maatalousala on pääomavaltainen ja alkutuotannon arvonlisäys on alhainen. Investointien vaikutukset jakautuvat pitkälle ajalle ja niillä on moninaisia vaikutuksia, joita on vaikea arvioida.

Kehittämishankerahoituksen monet kasvot

Toivo Muilu ja Olli Voutilainen ovat tutkineet kehittämishankerahoituksen vaikutuksia maaseudulla. Kehittämishankerahoituksen toimintalogiikka on erilainen kuin investointi- ja rakennetuilla. Niitä ei voi arvioida aluetalouden tai työllisyyden näkökulmasta. 10 erilaista kohdetta, joissa työllisyys tai aluekehittäminen eivät ole pääsosassa, siksi kehittämishankkeiden vaikutukset ovat välillisiä ja vaikeasti mitattavissa.

Elinkeinolliset kehittämishankkeet ovat yritysryhmiä, yrittäjä- ja kyläyhdistyksiä, mutta eivät yksittäisiä yrityksiä. Seurantatietojen mukaan kehittämishankkeista 14% on elinkeinollisia hankkeita. Työllisyyden näkökulmasta kehittämishankkeet tukevat työpaikkojen syntyä yritysten toimintaedellytyksiä parantamalla (esim. laajakaistainvestoinnit).

Kehittämishankerahoituksen arviointi täytyy tehdä eri perusteilla kuin investointitukien. Edellisen kauden hanketoimijakyselyn mukaan (Pyykkönen ym. 2016) hankkeiden pääpaino oli elinympäristön parantamisessa.

Seurantatiedot sekä indikaattorit ovat epävarmoja. Pitkäkestoisten vaikutusten tunnistaminen on vaikeaa. Vaikuttavuusketjut ja logiikka ovat tunnistettavissa hankkeita analysoimalla, mutta mitattavia tuloksia on mahdotonta saada. Iso osa rahoituksesta kirjautuu esim. tutkimuslaitosten kautta kaupunkeihin eli hakijan kotipaikkaan, vaikka kyse on ollut aluekehittämisestä. Kehittämisrahoituksen tulosten mittaaminen ja arviointi pitäisi tehdä pitkän ajan kuluessa, sillä vaikutukset voivat tulla esiin vasta kymmenen tai 20 vuoden päästä.

Johtopäätökset ja suositukset

Hilkka Vihinen veti yhteen tutkimusten perusteella saatuja tuloksia. Tutkimustyön taustalla on suuri määrä panostuksia, myös taloudellisia, sekä työhön paneutumista ja sitoutumista taitavilta tutkijoilta ja hän kiittää kaikkia osallistuneita panostuksista tutkimuksen onnistumiseksi.

Empiirinen aineisto Suomesta osoittaa nyt, että ohjelmalla on ollut myönteisiä aluetalous- ja työllisyysvaikutuksia. Yritysrahoituksen kanavoitumiseen liittyy alueen toimialarakenne. Mitä tiehämpi toimialarakenne on, sitä enemmän kerrannaisvaikutuksista jää lähialueelle ja se selittää osaltaan alueellisia eroja. Yritystuet on melko onnistuneesti kohdennettu kasvuyrityksille, mutta riskejäkin on otettu.

Maaseutuohjelmassa on myös sisäisiä ristiriitoja: investointien avulla voidaan tukea kehitystä, jossa työn määrä vähenee. Poliittisesti on päätettävä millaisia toimia eri alueilla tavoitellaan. Haasteellisimmat alueet ovat saaneet eniten kehittämistukia.

Suosituksia politiikkaan ja toimenpanoon

Kaikkia ohjelman toimenpiteitä ei ole voinut hyödyntää yhtä paljon eri alueilla. Tähän pitäisi panostaa vielä voimakkaammalla alueellisella räätälöinnillä ja suuremmalla joustavuudella, jotta rahoitus toimisi tiiviinä osana paikkaperusteista aluekehittämistä. Uuden ohjelman suunnittelussa on pohdittu keinojen täsmentämistä: pitäisikö rakennerahoitusta suunnata alkutuotannosta jalostukseen?

Maaseutualueet pitää saada mukaan osaamis- ja innovaatiopolitiikan ekosysteemeihin ja verkostoihin sekä valtakunnallisesti että kansainvälisesti. Maaseudun ei tarvitsisi tukeutua yliopistokaupunkeihin etsiessään kontakteja kotimaassa tai ulkomailla, sillä jopa kansainvälisen tason osaamista maaseudulta löytyy runsaasti.

Tulevaisuuden tavoitteea pitäisi olla kehittämis- ja yritysrahoituksen taitavampi ketjuttaminen, jotta yrityshankkeet eivät lopahda. Maaseutuohjelma on alueiden kilpailukyvyn ja sosiaalisen, taloudellisen ja ympäristöllisen resilienssin vahvistajana. Miten ohjelman mahdollistamilla työkaluilla voidaan rakentaa parempaa tulevaisuutta?

Indikaattoreiden kehittäminen: vaikuttavuusindikaattoreiden mietintä jo hankeaikana, jotta saadaan kerättyä oleellista ja oikeaa tietoa kehittämisen tuloksista. Ohjelmakauden 2007-13 indikaattori- ja seurantatiedot eivät olleet yhteneväisiä nyt tutkitun tiedon kanssa työllisyysvaikutuksista. Lisäksi erilaiset aluejaot ja maailman muuttuminen tekevät sen, että seurantatiedot tai muut arvioinnin välineet käyvät epätarkoiksi jopa jo hankeajan kuluessa.

 

Lähde:

Vaikuttavuusanalyysi kaudelta 2007 – 2013. Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmien aluetalous- ja työllisyysvaikutukset. Tilaisuus järjestettiin 29.8.2019 Säätytalolla.

Kirjoittaja: Ammi Malkamäki

Kuva: Sanne Wikström